Osallistuin tänään Pellervon taloustutkimuksen järjestämään työpajaan Tampereella, ja tässä terveiseni sieltä 😊.

Työpajat ovat yksi toimenpide, joita PTT toteuttaa hankkeessaan, jonka pohjalta on tavoitteena laatia kansallinen nurmiohjelma vuosille 2020-2030. Aloite tällaisen nurmiohjelman laatimisesta on tullut nurmea viljeleviltä maatilayrityksiltä ja tätä MMM:n tilaamaa selvitystä ovat ohjaamassa MTK, Maitoyrittäjät ry, Pihvikarjaliitto sekä Suomen Lammasyhdistys.Tämän kertaisessa työpajassa oli osallistujia tutkimuksesta, neuvonnasta ja luonnollisesti myös viljelijöitä eri tuotannon aloilta. Edellinen työpaja oli järjestetty kesäkuussa 2019 ja tänään keskustelimme sen päivän ajatusten pohjalta. Tavoitteena on löytää keinoja, joiden avulla viljelijät voivat edelleen edistää nurmituotantoon perustuvan tuotannon kilpailukykyä ja toisaalta edistää myös kuluttajakysyntää.

Kesäkuun työpajassa keskeisiksi ”ajureiksi” joiden pohjalta meidän tuli pohtia käytännön toimenpiteitä mm. kilpailukyvyn parantamiseksi olivat maataloudessa tapahtuva rakennemuutos, maatalouspolitiikka, kulutuskysyntään vastaaminen ja paljon viime päivinä esillä ollut ilmastonmuutos. Kuulostaa hienolta ja monimutkaiselta, eikö?

No, pohdintojen tulokset eivät onneksi olleet. Meidän ryhmän keskustelun pohjalta yhdeksi keskeiseksi keinoksi parantaa kilpailukykyä ja ehkä tässä yhteydessä nimenomaan esim. ilmastonmuutosta vastaan, nousi viljelijän ”maaperäosaaminen” ja osaaminen ylipäänsä. Nostin tämän asian esille, koska mielestäni meidän tulisi paremmin ymmärtää eri viljelytoimenpiteiden vaikutukset peltomaahan. En tarkoita sitä, etteikö viljelijät olisi tästä ollenkaan ”hajulla”, mutta ehkä noiden asioiden merkitys jää hieman jalkoihin kaiken talous-, digitalisaatio-, ym. keskustelun rinnalla…? Tämä ajatukseni sai ryhmässämme kannatusta samoin kuin yhteinen ajatuksemme siitä, että nurmituotannosta pitäisi edelleen pystyä konkreettisemmin osoittaa sieltä suoraan saatuja tuloksia. Kannustankin kaikkia määrittämään tämän vuoden nurmisadon muutenkin kuin toteamalla ”ihan hyvä” 😉

Pienryhmät nähtiin hyväksi tavaksi jakaa innostusta nurmiviljelyyn, jakaa osaamista ja erityisesti niitä hyviä käytäntöjä, joita jokaisella tilalla jo on olemassa. Myös meidän muiden alaan läheisesti liittyvien tahojen tulisi lisätä tietämystämme siitä, mitä itse kukin omalla tontillaan tekee. Tutkitulle tiedolle on todellista tarvetta, ja resursseja tuottaa alueellisesti sovellettavaa tietoa ei nurmitutkimuksesta pitäisi missään nimessä ainakaan vähentää.

Työpajassa keskusteltiin myös melko paljon siitä, että nimenomaan nurmirehuun pohjautuvan elintarvikkeen edut verrattuna vaikkapa pelkästään maissilla tuotettuun, pitäisi pystyä paremmin tuomaan esille kuluttajalle; jos meillä on gmo-vapaata tai soijatonta maitoa, voisiko meillä olla ”nurminaudanlihaa” tms? Kuluttajatyön merkitys korostui myös toisen ryhmän pohdinnoissa; kuluttajat eivät välttämättä tiedä että naudat syövät hiiltä sitovaa nurmirehua eikä vain rehua…

Otsikkoni mukaisesti keskustelimme siitäkin, että nurmiviljelijän tulisi myös itse osata arvostaa jo olemassa olevaa osaamistaan ja tuoda myös sitä enemmän esille, erityisesti somessa. Näin syksyllä onkin hyvä pysähtyä pohtimaan myös sitä, missä tänä kesänä erityisesti onnistuttiin ja missä olemme jo hyviä!

Aurinkoa syksyysi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *