Viisi vinkkiä

…jokunen hetki on jälleen vierähtänyt siitä, kun viimeksi ”tartuin kynään” ja kirjoitin tänne omalle blogisivulleni. Syksy oli Peltotiedon historian kiireisin, ja itse asiassa tekstin tuoton suhteen myös oikein tuottoisa.

Suoritin opintoihini kuuluvan harjoittelun viime syksynä ja harjoittelun tuotoksena syntyi Maaninkajärven lähivaluma-alueen vesistökunnostuksen yleissuunnitelma. Yleissuunnitelmaan kartoitettiin kartta- ja maastotyöskentelyn pohjalta mahdollisia kosteikko-, suojavyöhyke-, ruoppaus-, sekä vesikasvillisuuden niittokohteita Maaninkajärven lähivaluma-alueelta. Pidin tästä työstä todella paljon! Ehkä kiinnostukseni tällaiseen työhön johtuu osin siitä, että en henkilökohtaisesti näe mitään ristiriitaa siinä, etteikö nykymaatalous ja hyvä vesiensuojelun taso voisi kulkea käsi kädessä. Ja mielestäni ne tällä hetkellä jo kulkevatkin, vaikka parannettavaa varmasti vielä on. Toinen syy, miksi koen tämän tyyppisen työn itselleni antoisaksi on se, että samalla pystyn jakamaan tietoisuutta maatalouden käytännöistä ja haasteista vesien- ja ympäristönsuojelun parissa työskenteleville. Tästä sainkin erään maastopäivän jälkeen palautetta maastokäyntejä osin kanssani tehneeltä Ismo Laaksolta (SKVSY).

Mitä tällä työlläni sain sitten aikaiseksi, muuta kuin yleissuunnitelman? Ainakin yksi vesiensuojelullinen kosteikko on hakemassa rahoitusta ja kosteikko perustettaneen jo tänä vuonna. Kosteikko tulee käsittelemään kahden kohtuullisen suuren kotieläintilan laidunlohkoilta ja tuotantopihoilta syntyviä valumavesiä. Pari muutakin mahdollista hanketta on lähdössä etenemään, eli kyllä viljelijät/maanomistajat ovat kiinnostuneita lähivesiensä kunnosta ja ovat valmiita niiden eteen myös panostamaan! Arvostammehan heidän työtään myös riittävästi?

Perinteisesti olen näin vuoden alussa koonnut yhteen edellisen vuoden kasvukauden kokemuksia, syitä ja seurauksia, mutta jääköön tällä kertaa. Kasvukausi ja syksy oli sen verran haasteellinen, että parempi ehkä jo suunnata katse tiukasti tulevaan kasvukauteen ja ylipäänsä tähän kuluvaan vuoteen. Tuotantopanosten hintojen ollessa ennätyskorkeat, hyvät neuvot ovat olleet tarpeen monen viljelysuunnitelman kohdalla, kun hyvälaatuista rehua ja viljaa tullaan tarvitsemaan myös seuraavana talvena. Itse epäilen, että niin lannoitteiden kuin viljan hinnatkin tulevat pysymään melko korkeina todennäköisesti pitkälle ensi syksyyn.

Itse olen pohtinut lannoitusstrategiaa esim. näin:

1. Jos mahdollista, normaali lannoituspanostus 1. sadolle. Erityisesti riittävästi typpilannoituksesta huolehtiminen on tärkeää
2. Varastossa olevasta rehun määrästä ja tulevan vuoden tarpeista riippuen panostus toiselle sadolle; lietettä sekä typpeä, entä lietteeseen sekoitettavat orgaaniset, nestemäiset lannoitteet? Voi toimia hyvin erityisesti kahden niiton strategiassa
3. Jos fosforipitoista lannoitetta on mahdollista käyttää vain niukasti, käytetään se viljoille. Erityisesti jos viljat on tarkoitus puida
4. Vihanta- ja kokoviljana korjattavalle viljalle fosfori myös tärkeä, mutta myös pelkkä typpi kylvön yhteydessä tai pelkkä karjanlanta lannoitteena voi toimia ihan hyvin, riippuen pellon viljavuustilanteesta sekä perustettavasta kasvustosta
5. Kolmas nurmisato voi kasvaa hyvin myös ilman lannoitusta, erityisesti jos karjanlantaa on levitetty 1. sadon jälkeen. Kasvukausi vaikuttaa tähän kuitenkin paljon. Erityisesti palkokasveja sisältävä nurmi tarvitsee loppukesästä kaliumia talvehtiakseen hyvin, huomioi siis myös tämä.

Hyviä neuvoja on tarjolla lisää parissakin webinaarissa helmikuun alussa, joissa itsekin pääsen niitä kuulijoille tarjoilemaan. Ensin otetaan ”Tehot irti lannan levityksestä” tiistaina 8.2. ja sitten perustetaan palkokasvipitoisia nurmia 10.2. webinaarissa. Molemmat erittäin ajankohtaisia aiheita. Webinaarit järjestää Maatila 2030-hanke. Tulehan kuulolle!