Pitkästä aikaa poutapäivä! Ehkä kuukausi sitten ei vielä olisi uskonut, että näin pian jo tuskaillaan liian veden kanssa, mutta toisaalta, olihan tämä odotettavissa. Takana alkaa olla erikoinen kasvukausi, joka varmasti jää pitkäksi aikaa mieleen ennätyksellisistä helteistä, kuivuudesta, ennätyksellisistä sateista ja olihan tämä jo toinen ”koronakesä”.

Tällaisina kesinä korostuu erilaisten maalajien ominaisuudet, niin hyvässä kuin pahassa. Hiesujen poudanarkuus, multamaiden kyky pidättää vettä, moreenimaiden soveltuvuus melkein mihin vaan, on tullut todistettua jälleen tänä kesänä. Moreenimaiden huono puoli on niiden kivisyys, mutta kukaan ja mikäänhän ei ole täydellinen? Toki kaikilla maalajeilla perusasioiden tulee olla kunnossa, ja niillä hiiliviljelymenetelmillä voidaan moneen asiaan vaikuttaa, mm. maan vedenpidätyskykyyn. Tämä onkin ehkä yksi tärkeimmistä ominaisuuksista meidän rinnepelloillamme, joilla säätösalaojitus/kastelu ei ole vaihtoehto.

Kulunut kasvukausi oli erikoinen myös kasvinsuojelun osalta. Keväällä nurmien rikkatorjunnat jäivät käytännössä tekemättä sateiden vuoksi, ja se kyllä näkyi monin paikoin keltaisina voikukkapeltoina. Voikukka, ja ylipäänsä syväjuuriset rikat valtasivat paikoin voimakkaasti alaa nurmissa, mikä näkyy myös seuraavien vuosien suurempana kasvinsuojelutarpeena. Viljakasvustojen kasvinsuojelutoimissa oli myös omat haasteensa. Jo kevättalvella ennakoitiin runsasta kirvakesää, ja kyllä niitä sitten riittikin! Torjuntoja tehtiin, mikäli oltiin ajoissa liikenteessä, mutta paikoin saastunta ja oireet etenivät sadonmenetyksiin saakka, kuten tässä kaurakasvustossa.

Kääpiökasvuviroosi aiheuttaa kauralla lehtien punertumista. Punertuneet yksilöt esiintyvät kasvustossa pesäkkeinä. Mm. juolavehnä toimii viruksen väli-isäntänä.

Jauhosavikat kuuluivat myös tämän kesän voittajiin. Jauhosavikat kuten pillikkeetkin kehittävät kuivissa olosuhteissa paksun vahapinnan, joka vähentää luonnollisesti haihduntaa ja auttaa kestämään kuivuutta – ja myös kasvinsuojeluaineita. Ainekohtaisten suositusten pienimmillä annoksilla tai kiinnitemäärillä ei saavuteta riittävää tehoa, ja pahimmillaan voidaan edesauttaa resistenssin syntymistä.

Tähän ja moneen muuhun samalla viljalohkolla olleeseen pillikkeeseen kasvinsuojeluaineiden seos ei ollut tehonnut lainkaan, vaan kasvi oli hyvin erikoisesti ”mutatoitunut”. Saadaankohan pillikkeestäkin tulevaisuudessa pienannosaineille resistenssi kanta? Kasvinsuojeluaineen vuorotuksilla sekä käytettävillä ainemäärillä on merkitystä!

Peltotiedon blogisivuilla on nyt ollut hiljaista, mutta blogitekstini ovatkin kesän aikana päätyneet Maitoyrittäjien (https://www.maitoyrittajat.fi/anu-rossi-nurmien-tasmalannoituksella-tarkempaa-typen-hallintaa/) sekä Atrian (https://www.atriatuottajat.fi/hankkeet/carbo-hiilineutraali-nautaketju/carbo-hankkeen-laidunpilotit-kaynnistyivat/) sivuille. Syksyn mittaan lisää tekstiä ilmestyy ainakin Atrian sivuille, ja myös tänne omille sivuilleni.

Seuraavaan kertaan ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *