Kevät teki jo hyvinkin tuloaan, mutta tätä tekstiä kirjoitellessa saan ”nauttia” jälleen lumisateesta ja talvisesta maisemasta työhuoneeni ikkunasta. Ainakin täällä Pöljällä lunta on sadellut tänäkin päivänä vähissä erin jälleen muutaman sentin lisää. No, ehkä parempi että sataa nyt eikä toukokuussa!

Kevät tosiaankin taas lähestyy, ja sen myötä kevätkiireet. Tukihakusesonki alkaa tänä vuonna vasta ilmeisesti toukokuun puolella, joten mukavasti on hommia tiedossa 15.6. saakka. Tukihaku käytännössä ja myös tukiehdot ovat hyvin pitkälti ennallaan viime kevääseen nähden, joten siinä mielessä sesonki edennee leppoisasti. Uusia luomusitoumuksia voi jälleen tehdä, samoin kuin uusia ympäristösopimuksiakin. Seuraavana keväänä onkin sitten varmaan enemmän pohdinnan paikkaa, jos/kun edessämme on upouusi ohjelmakausi ja uudet tukijärjestelmät. Sitä odotellessa!

Mutta jos peltoviljelyn näkökulmasta kevättä hieman jo ennustaa, niin täällä Pohjois-Savossa ei näyttäisi tälle keväälle olevan tulossa samanlaista jääpolte ongelmaa, mitä etelämmässä Suomessa jälleen koetaan parasta aikaa. Syysviljat ovat siis täällä talvehtineet todennäköisesti hyvin ja samoin myös nurmet. Puitavien viljojen kanssa perustetut nurmet jäivät kyllä jokseenkin harvoiksi ja kärsivät puinnista, mikäli puinti jäi kovin myöhäiseksi. Näiden kasvustojen täydennyskylvöön on hyvä jo varautua. Kevätkosteutta lienee riittävästi näiden lumien sulamisen jäljiltä, mikä on olennainen seikka täydennyskylvöjen onnistumista ajatellen. On myös hyvä muistaa, että esim. apiloiden täydennyskylvö onnistuu yleensä paremmin kuin vaikkapa timotein. Jos et siis vielä viljele apilaa nurmiseoksissasi, kokeilisitko nyt? Apilan typensidonnan avulla voidaan nurmien typpilannoitusta vähentää, mutta varsinaisen typpilannoituksen tarve tulee aina arvioida kasvuston perusteella, eli minkä verran kasvustossa on apilaa, ja onko typensidonta ylipäänsä käynnissä. Eli kasvustokäynneillä ja juuristoa tutkimalla se selviää ?

Tältä näytti keväällä 2021 perustettu apilanurmi syyskuussa 2021.

Ehdin tänään kuunnella muutamaa puheenvuoroa Täsmäviljely-foorumin järjestämässä tilaisuudessa jonka teemana oli ”kartalle täsmäviljelyssä”. Puheenvuoroissa esiteltiin käytössä olevia karttaohjelmistoja sekä niiden soveltamista käytäntöön. Tekniikkaa alkaa olla – ja karttojakin- paljon tarjolla, mutta näiden lisäksi tarvitaan asiantuntevaa neuvontaa niin ohjelmistojen ja koneiden myyjiltä kuin meiltä neuvonnan edustajiltakin, että viljelijä pystyy ottamaan uutta tekniikkaa käyttöönsä helposti ja viljelyä hyödyttävästi. Toimivan tekniikan lisäksi tarvitaan aina myös substanssiosaamista tulkitsemaan karttoja, kuvia sekä muuta viljelystä kerättävää tietoa.

Olen parina kesänä käynyt mittaamassa asiakkaiden viljakasvustoista lehtivihreän määrää, ja tämän tuloksen avulla olemme suunnitelleet asiakkaan kanssa kasvustolle tehtävän lisälannoituksen. Joissain tapauksissa mittaukset ja havainnot ovat osoittaneet, että lisälannoitusta ei kannata tai ole tarvetta tehdä. Kokemukset jaetusta lannoituksesta ovat olleet pääsääntöisesti hyviä. Toimintatapa on tänäkin kasvukautena enemmän kuin ajankohtainen; parhaassa tapauksessa lannoitteita säästyy sievoinen määrä seuraavalle kasvukaudelle, ja oikein kohdennettuina rakeet löytävät paikkansa juuri sieltä missä niitä eniten tarvitaan.

Käytössäni oleva Yara N-tester BT antaa lajikekohtaiset lannoitussuositukset ohralle sekä vehnälle. Atfarmilla saadaan laadittua lannoituskartat mittaustuloksen perusteella.

Aurinkoisia päiviä toivotellen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *