on 30 elokuun, 2019
Elokuu vetelee viimeisiään ja voi miten kauniista päivistä olemme saaneet nauttia tällä viikolla! Voisipa jopa sanoa, että puintikelit ovat olleet kohdallaan mikäli puimaan on jo päässyt, siksi vaihtelevia ovat meidän viljakasvustot Pohjois-Savossa.
Mutta koska elokuu – ja kesäkin – alkaa vedellä jo viimeisiään, alkaa kasvustokäynnitkin tältä kasvukaudelta olla suurimmaksi osaksi tehty. Nyt elokuussa kasvustokäynneillä on kasvustojen lisäksi havainnoitu erityisesti maaperää, eli katse on ollut pitkälti siinä mitä maan pinnan alla tapahtuu tai on tapahtunut. Teräväkärkiselle lapiolle on ollut tarvetta, on nimittäin nuo hiesukot jo paikka paikoin melko kuivia…
Mutta kuivissakin olosuhteissa erot maan rakenteessa on erotettavissa selkeästi. Lieroja löytyy kyllä, jos niitä pellolla on, tai jos ei ihan silmästä silmään pääse näkemään niin lierokanavia löytyy aina, jos on lierojakin. Tällaisen kuivan kesän jälkeen en voi olla jälleen kerran korostamatta maan multavuuden merkitystä pellon sadontuottovarmuuden näkökulmasta. Tämän päivän sana olisi kai se hiiliviljely, joka on toki käsitteenä paljon laajempi, mutta itse tykkään puhua asiasta kirjaimellisesti maan läheisemmin eli ihan vaan multavuudesta!
Eräällä runsasmultaisella moreenilohkolla oli tänä kesänä toteutettu päistealueiden jankkurointi, pellolla oli apilapitoinen nurmikasvusto. Päisteessä kasvusto oli selkeästi heikompi kuin muualla lohkolla. Pohdinnassa oli, kannattaisiko veden ohjailun parantamiseksi jankkuroida koko lohko nyt syksyllä, lohkolle tulisi ensi vuonna kevätvilja. Kuoppatestien perusteella jankkuroinnille ei olisi tarvetta, joten päädyttiin siihen, että kyntöanturaa rikotaan vain sieltä, missä vesi oikeasti jää ”seisomaan” pellolle. Lisäksi lohkolle olisi hyväksi, jos jankkuroidut alueet voisivat olla vielä ensi vuonna nurmella, jolloin olemassa oleva kasvuston juuristo kuohkeuttaisi jankkuroituja alueita edelleen. Tulevina vuosina nähdään mihin tilanne kehittyy!
Apilapitoinen nurmi/viherlannoitusnurmi on harkinnan arvoinen viljelykasvi sellaisten lohkojen viljelykiertoon, joille tarvitaan orgaanisen aineksen lisäystä maahan.
Noista hiesuista jo mainitsinkin; niillä tuo multavuuden parantaminen myös maan mururakenteen kannalta on erityisen tärkeää, ja toki multavuus parantaa maan vedenpidätyskykyä, minkä merkitys luonnollisesti korostuu herkästi kuivuudesta kärsivillä maalajeilla.
Vaikka tämä maan multavuuden lisääminen on vanha asia, on siihen mielestäni syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota, ympäristönkin näkökulmasta. On selvää, että hyvät sadot sekä hyvä taloudellinen kannattavuus eivät ole ristiriidassa ympäristönsuojelullisten tavoitteiden, ja vaikkapa sen hiiliviljelyn kanssa.
Elokuussa olen ollut myös laatimassa muutamaa eläinsuojan ympäristölupahakemusta. Helmikuussa voimaan astunut ilmoitusmenettely (kunnan luvat) ja siihen sisältyvä 120 vuorokauden käsittelyaika edellyttää sitä, että hakemus on hyvä saada vireille jo edellisenä vuonna, mikäli seuraavana aikoo rakentaa. Tämä aikataulu on tietysti hyvä, olipa kyseessä kunnalle tai AVille osoitettava hakemus. Mutta mielenkiintoista työtä ja mukavaa että saan olla auttamassa investoijia aivan investoinnin alkumetreillä ?
Alkava syyskuu tuo minulle uusia tuulia, nekin ympäristöön liittyviä. Aloitan työni ohella ympäristötieteen opinnot Itä-Suomen Yliopistossa tavoitteenani, että ymmärtäisin mm. nuo maaperään ja sen hoitoon liittyvät asiat tulevaisuudessa entistäkin syvällisemmin!