Kuluneesta kasvukaudesta

Vuosi 2018 jäänee monelle meistä mieleen ennätyksellisen lämpimänä ja kuivana. Kevättyöt alkoivat Pohjois-Savossa toden teolla heti toukokuun puolivälissä ja etenivät ripeästi, peltojen kuivuessa liiankin nopeasti. Ajoissa toteutetulla lannoituksella oli suuri merkitys ensimmäisen nurmisadon määrään; aikaisin lannoitetut kasvoivat jotenkuten, toukokuun puolivälin jälkeen lannoitetut ei juuri mitenkään. Ensimmäisen vuoden nurmet olivat poikkeuksellisen huonoja; paikoin lohkoilla ei ollut mitään kerättävää ensimmäisessä niitossa. Moni päätyikin niittämään nämä kasvustot aikaisessa vaiheessa maahan, jotta kasvustot pääsisivät kasvamaan uutta satoa. Nurmet vahvistuivat kuitenkin huomattavasti toiseen niittoon, ja ensimmäisen vuoden nurmilta korjattiinkin hyvä sato. Juhannuksen seudun sateet ja hieman viileämpi jakso lämpötiloissa vauhdittivat kovasti nurmien kasvua, ja toinen sato korjattiin määrällisesti hyvänä. Kolmatta satoa korjattiin Pohjois-Savossa käytännössä syyskuun alkupuolelta lokakuun alkuun saakka; monelle tilalle tämä sato olikin pelastus, jotta rehut riittävät kuluvan talven yli.

Säilörehuanalyysitilastojen perusteella kaikkien niittojen laatu on hyvä, jopa poikkeuksellisen tai ”liiankin” hyvä varsinkin ensimmäisessä niitossa. Mikäli jatkossa toistuvat samantyyppiset keväät, olisiko hyvä odotella korjuuta hieman kauemmin, tarkkailla kasvuston kehittymistä entistä tarkemmin ja ottaa korjuuaikanäytteitä, jotta ei ”ylilaadun” kustannuksella menetetä tärkeitä kuiva-ainekiloja?

Viljavuosi oli Pohjois-Savossa myös yleisesti ottaen hyvä. Viljat saatiin puitua hyvissä ajoin, sadot olivat määrällisesti hieman tavanomaista parempia ja varsinkin ohran laatu esimerkiksi hehtolitrapainon osalta on ollut erinomaista. Toki poikkeuksiakin varmasti on; mikäli kylvöt venyivät syystä tai toisesta, lannoitus jäi vähäiseksi tms. satomäärät jäivät varmasti alhaisiksi.

Syväjuuriset kasvit kuten ruokonata, puna-apila tai mailaset ”porskuttivat” siinä missä pintajuuriset kärsivät enemmän kuivuudesta. Koska syvän ja laajan juuriston omaavat kasvit jättävät maahan myös paljon biomassaa, parantavat ne samalla multavuutta ja siten maan vedenpidätyskykyä. Kasvinviljelytilalla on hyvä myös olla viljelykierrossa syväjuurisia kasveja kuten esim. rypsi, herne tai härkäpapu. Jos et vielä ole syventynyt oman tilasi viljelysuunnitteluun näistä näkökulmista, kannattaa asiaa pohtia vaikka Joulun ja Uuden Vuoden pyhien jälkeen. Mutta nyt;