on 2 syyskuun, 2020
Aikaa on vierähtänyt siitä, kun viimeksi otin ”kynän käteen”. Taisin toivotella silloin vielä suotuisaa kasvukautta…nytpä pieni pohdinta kasvukauden havainnoista. Onko kasvukausi ollut suotuisa?
Ensimmäinen säilörehun korjuu ajoittui juhannuksen molemmin puolin, ja nyt kun ensimmäinen sato on tullut jo osin syöttöön, hämmästyksen aiheena ovat olleet osalla tiloista poikkeuksellisen alhaiset sulavuudet (jopa alle 650 g/kg ka). Tilojen välillä on myös melko suuria eroja säilörehun koostumuksellisessa laadussa, vaikka korjuu ajoittuikin samoille päiville. No, tämä on toki tiedossa ettei joka puolella Pohjois-Savoa sulavuus kehity samalla tavalla, mutta harvinaisen alhaisiakin sulavuuksia on joka tapauksessa ensimmäisessä teossa korjattu. Mistä tämä voisi johtua?
Voisiko kuivuusstressi aiheuttaa sulavuuden dramaattisen laskun, vaikka tähkälletulo seuraa edelleen tiiviisti lämpösummaa. Timotei tuli kyllä myös tähkälle tänä kesänä todella nopeaan. Jututettuani nurmitutkijaa, selvisi myös, että joillain uudemmilla timoteilajikkeilla sulavuuden on huomattu tippuvan todella nopeasti tähkälle tulon jälkeen. Hieman vaikeasti ennustettavia asioita, mutta selkeä haaste tulevaisuudessa, mikäli kuivat alkukesät yleistyvät, niin kuin tällä hetkellä näyttäisi.
Määrällisesti ensimmäinen sato vaihteli tilojen välillä paljon; osa tiloista korjasi ennätyssadon, osalla tiloista sato jäi jopa puoleen normaalista, varsinkin jos talvituhoja oli ollut paljon.
Toista satoa on korjattu Pohjois-Savossa melko isolla aikaikkunalla. Osa kolmeen niittoon tähtäävistä tiloista teki toisen niiton jo heinäkuun 20. päivän tienoilla, osa elokuun alussa. Toinen niitto paikkasi monella tilalla heikoksi jäänyttä ensimmäistä nurmisatoa, ja näin ollen rehupulasta tuskin ensi talvena tarvitsee puhua.
Mikäli toinen niitto ajoittui elokuun alkupuolelle, onkin nyt pohdinnan paikka kannattaako korjata kolmatta satoa. Nurmet ovat paikoin lähteneet hyvin kasvuun, ja vaikka kolmatta satoa ei tarvitsisi/haluaisi tehdä, voi kasvustot kasvaa sen verran, että se kannattaisi tehdä. Tällöin optimaalinen korjuuajankohta saattaa olla juuri nurmen talvehtimisen kannalta riskialtteimpaan aikaan eli syyskuun puolivälissä. Tähän liittyen pidimme muuten viime viikolla Innostu Tiedosta-hankkeen kanssa nurmi-live-tapahtuman MTK Pohjois-Savon facebookissa; jos jäi osallistumatta niin video löytyy kyllä facesta, käyhän kuuntelemassa!
Kesän viljakasvustokäynneillä minulla oli mukanani lehtivihreämittari viljan lisälannoitustarpeen määrittämiseksi. Mittari toimi pääsääntöisesti hyvin, mutta muutaman lohkon mittaus jäi harmiksemme tekemättä, koska laite ei suostunut kalibroimaan itse itseään.
Tehdyissä mittauksissa tulokset olivat kuitenkin ”järkeviä” ja osa tiloista toteuttikin lisälannoituksen. Harmi vain, että tämän jälkeen viljat -saatuaan kaivattua sadetta- lähtivät voimakkaaseen jälkiversontaan, mitä jaettu typpilannoitus saattoi pahimmillaan lisätä…
Mitä tästä opimme? Säitä ei voi ennustaa, mutta lehtivihreää mittaamalla saadaan hyvä kartoitus kasvuston nykytilasta, ja havaintojen avulla voidaan kohdentaa tuotantopanokset sinne, missä niiden tarve oikeasti on. Tai mikäli satonäkymät ovat huonot, jättää lisälannoitus tekemättä ja säästää lannoitteet ja eurot ensi vuoteen.
Lisää pohdintoja ja havaintoja seuraavassa blogissa! Aurinkoista syyskuuta!