on 28 helmikuun, 2020
…ja maaliskuu tekee tuloaan. Helmikuussa Peltotiedossa on edelleen ahkeroitu viljelysuunnittelun parissa. Ja hyvää aikaahan se helmikuu on vielä tulevaa suunnitella, mutta kylläpä nyt alkaa olla jo korkea aika tehdä suunnitelmat ja hankinnat; kylvösiemenistä ei välttämättä enää juuri sitä haluttua lajiketta olekaan saatavilla. Ja ehkä on myös syytä varautua normaalia suuremmassa määrin nurmien täydennyskylvöihin, siksi hankala tämä kohta taakse jäävä ”talvi” on ollut.
Nurmien täydennyskylvö oli myös esillä Savonia Ammattikorkeakoulun posterissa tammikuisilla maataloustieteenpäivillä. Timo Seppäsen opinnäytetyössä toteutettiin kyselytutkimus nurmien täydennyskylvön hyvistä käytänteistä sekä kokemuksista. Opinnäytetyö tehtiin Nurmet Rahaksi- hankkeelle. Tulosten perusteella pellolle jalkautuminen ja kasvuston havainnointi koettiin tärkeäksi onnistumisen kannalta. Kasvustoja tulisi käydä havainnoimassa aikaisin keväällä ja tehdä täydennyskylvöpäätös havaintoihin perustuen. Kevättä pidettiin kyselyn tulosten mukaan parhaana ajankohtana tehdä täydennyskylvö. Tänä keväänä on siis ehdottoman tärkeää jalkautua nurmilohkoille kartoittamaan tilannetta; otapa minut kaveriksi!
Kevätruisvehnän viljely kokoviljasäilörehuksi kiinnostaa edelleen. Kevätruisvehnän soveltuvuutta kasvavien sonnien ruokintaan on tutkittu Luken ruokintakokeissa, jossa koe-eläiminä oli liharotuisia sonneja. Kokoviljasäilörehun sisällyttäminen rehuannokseen paransi kuiva-ainesyöntiä, ja ohrasäilörehu kasvatti sonneja parhaiten eli 1083 g/pv. Heikoimmin kasvoivat pelkällä kevätruisvehnäsäilörehulla ruokitut sonnit kasvun ollessa 922 g/pv. Ohrakokoviljasäilörehun sekä nurmisäilörehun seosruokinta kasvatti sonneja 993 g/pv. Kevätruisvehnästä saadaan kyllä määrällisesti paljon satoa, mutta ruokintalaatu on ohralla parempi.
Maatalouden ympäristövaikutuksista on keskusteltu tänä talvena poikkeuksellisen paljon. Ja keskusteluhan on aina hyvästä; yleensä keskustelun myötä ymmärrys asiaan lisääntyy, puolin ja toisin. Ilokseni huomasinkin, että itä-suomalaista maatalouden ympäristötutkimusta oli esillä melko paljon.
Tiesitkö, että Luke Maaningalla on jo muutaman vuoden ollut käytössä pintavaluntasimulaattori (SIMU), jonka avulla voidaan simuloida erilaisten talvien, keväiden, ja ylipäänsä sääolosuhteiden vaikutusta vaikkapa ravinteiden huuhtoutumisriskiin? Maataloustieteenpäivillä oli esillä tutkimus, jossa oli tutkittu talviolosuhteiden sekä lietelannan levitysmenetelmien vaikutusta fosforin huuhtoutumiseen nurmilta. Tutkimuksen perusteella lietelannan fosfori on herkempi huuhtoutumiselle kuin väkilannoitefosfori, mutta vaihtelu eri käsittelyjen välillä oli suurta. Koetekijöinä oli lannoitefosforin määrä (15/30 kg P/ha), lannoitelaji (väkilannoite/liete), lietteen levitysmenetelmä (haja-, letkulevitys, sijoitus) sekä levitysajankohta (kesä, syksy) Lietelannan sijoittaminen on hyvä tapa vähentää fosforin huuhtoutumisriskiä, syksyn ollessa huonoin ajankohta lietelannan levitykselle. Myös kesällä säällä on merkittävä vaikutus fosforin huuhtoutumiselle.
Siinäpä olikin ehkä keskeisin anti kuuntelemieni esitysten pohjalta; paljon jäi vielä opiskeltavaa kotiinkin. Esitelmä- ja posteritiivistelmät löytyvät osoitteesta http://www.smts.fi/fi/node/241
Aurinkoista maaliskuuta!