on 27 marraskuun, 2020
…taisin noin kuukausi sitten toivoa vesisateen pikku hiljaa muuttuvan lumeksi…No, tällä hetkellä täällä Pöljällä maa on valkoinen ja lunta n. 3 cm, mutta niitä kirpeitä pakkasaamuja on ollut kovin vähän… Marraskuu ei tuonut merkittävästi helpotusta kuukausi sitten kesken olleisiin syystöihin pelloilla; vesisadetta on piisannut. Lannan levityksiä ja kyntöjä jäi ensi kevääseen, mutta eipä sitä auta murehtia; ehkä pikemminkin voisi hieman märehtiä tuota vesitalouden merkitystä?
Ensisijaisestihan puhdas vesi ja riittävä sadanta on meille äärimmäisen tärkeä asia. Haasteelliseksi asian tekee vain se, että sateet näyttäisivät siirtyvän meillä enemmän syksyyn, ja kuivat kesä yleistyvät. Aivan kuten ilmastonmuutoksen vaikutuksista meidän alueella on ennustettukin. Osallistuin marraskuun aikana muutamaan eri etäkoulutukseen, ja yhteistä niille oli se, että useissa puheenvuoroissa joko sivuttiin tai keskityttiin pelkästään pellon vesitalouden merkitykseen sadontuottovarmuuden näkökulmasta.
Marraskuun alkupäivinä järjestetyissä luomupäivissä kertoi Jukka Rajala OSMO-hankkeen havainnoista sekä esitteli työkaluja maan kasvukunnon selvittämiseen. Usealla OSMO-hankkeen pilottitilalla huonosti tuottavan peltolohkon viljelykelpoisuutta oli saatu parannettua kun oltiin keskitytty maan rakenteen parantamiseen, vesitalouden parantamisen näkökulmasta. Luomupäivien materiaalit löytyvät sivuilta http://www.luomuliitto.fi/luomupaivat/ohjelma/
Mielenkiintoinen puheenvuoro oli myös Riitta Lemolan ja Kristiina Reginan esitys luomuviljelyn vaikutuksista maaperään ja ravinnehuuhtoumiin. Tulokset perustuivat kaksikymmenvuotiseen (!) tutkimukseen, jossa vertailtiin tavanomaisesti ja luomuna viljeltyjen maitotilan ja viljatilan ravinnekuormituksia sekä kuormitusta suhteessa satoon. Luomunurmisadot jäivät vain 14 % tavanomaisia satoja alhaisemmiksi, viljapuolella ero oli suurempi, 32-46 % viljalajista riippuen. Kokonaisfosforikuormitus oli matala riippumatta viljelykierrosta, samoin eroosio. Ehkä hieman oletetusti, luomu ja nurmikierto paransi maan murukokoa ja hiilipitoisuutta, ja tuloksissa todettiin myös, että maaperäeliöillä voi olla myös roolia hiilen kerryttämisessä kestäviin maamuruihin. Mielenkiintoista!
Jos ajankohtaiset asiat salaojituspuolella kiinnostaa, kannattaa käydä kuuntelemassa Salaojat kuntoon-webinaari joka löytyy osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=D-PKfnRtadg&feature=youtu.be
Helena Äijön (Salaojayhdistys) puheenvuorossa korostuivat peruskuivatuksen merkitys salaojituksen toimivuudelle; jos peruskuivatus ei ole kunnossa, ei salaojituskaan voi toimia tavoitteellisesti. Suurimpana syynä salaojituksen toimimattomuudelle hänen mukaansa on liian harva ojaväli, ojasto liian lähellä maanpintaa tai pellon liettyminen tai ruoste-esiintymät. Oletko samaa mieltä? Näin ”asiantuntijana” peltoja kierrellessä Äijön näkemykseen on helppo yhtyä. Erityisesti peruskuivatuksen kunnostusta on viime vuosina laiminlyöty, varmastikin monesta eri syystä. Toimivan kuivatuksen merkitystä ei kuitenkaan nykyisissä ilmasto-oloissa voi liiaksi korostaa.
Tänään vielä ohjelmassa viljelysuunnittelua ja joulukorttien kirjoitusta, onhan tulevana sunnuntaina jo ensimmäinen Adventti. Mukavaa Joulun odotusta Sinulle, pysytään terveinä!
